Rimakauhua

En ymmärtänyt mihin itseni laitoin päättäessäni aloittaa blogin. Helppo juttu, tuumin ja kirjasin itselleni sopivat tunnukset tutkittuani muutamia valmiita pohjia. Mietin millainen olisi lopputervehdykseni, harkitsin useita päiviä sitä oikeaa pin-up nimeä itselleni ja etsin sopivia asusteita kuvien ottamista varten. Ajattelin ottaa opiksi muilta bloggaajilta -ja PAM! Törmäsin kuiluun. Niin upeita sivuja, kuvia ja ammattimaista tekstiä. Minulla on kännykkäkamera, kaappi täynnä mekkoja ja aimo annos intoa. Useiden päivien ja blogien selauksien jälkeen näin riman nousevan yhä ylemmäs kohti pilviä.

Päätin peittää silmäni ja hypätä. Minun vain täytyi saada ensimmäinen merkintä tehtyä. Aloitin siis siitä mitä minulla ennestään jo oli eli vanhoista kuvista.

Pari vuotta sitten olin saanut kutsun hieman muodollisempaan juhlaan. Ongelmani ei ollut niinkään mitä laittaisin päälleni, vaan minkä laittaisin päälleni. Päädyin lopulta 50-luvulta peräisin olevaan Fred Perlbergin iltapukuun. Siinä on sinisen ja vaalean mintun sävyistä tylliä sinisen aluskankaan päällä. Taakse menee satiininen vyönauha, joka sidotaan nepparilla ristiin. Puvun hankin ebaysta, muistaakseni se maksoi noin 150 dollaria. Kurssi oli tuolloin hyvin edullinen, joten euroissa puku maksoi rapiat 70e.





Mekossa minua viehätti väri - olen suuri sinisen ystävä. Tylli muistutti minua keijuista ja aamun usvasta. Vyö oli hauskan tyttömäinen, ja oli pieni jippo muuten aika perinteistä 50-luvun tyyliä edustavassa puvussa.

Koruiksi valitsin kristalliset kukkaset sekä korviin ja kaulaan. Kiitos tästäkin ebaylle - koko sarja oli myytävänä alkuperäisessä pakkauksessa hintalappuineen, ja pilkkahinnalla. Hiusten suhteen oli pientä pulmaa ja tuntien kähertämisen ja tuskailun jälkeen päädyin vetäisemään ne hätäponnarille.

Ilta oli upea ja pukuni sai ansaitsemaansa kiitosta. Onneksi vastaavia tilaisuuksia tulee eteen aina välillä, joten pääsen esittelemään myös muita vaatekaappini aarteita ihan oikeassa käytössä.


Kauniita unelmia,

Goldi
Vendetta