Hold on hair

Hei

Talvisen ravintolareissun ansiosta innostuin väkertämään hiuksistani muutakin kuin ainaisen hätäponnarin. Suunnitelmissani oli taiteilla ranskalaisen nutturan poikkiväännelmä ja koristella se kukkasella.

Alkutilanteeseen tarvittiin siis kohtuullinen määrä hiuksia. Itselläni pituus yltää noin olkapäälle, mutta lyhyempikin riittäisi. Pesusta sai olla jokunen päivä, niin hius pysyi paremmin kieritysvaiheessa kasassa. Lisäksi tarvittiin nutturantäytettä. Itselläni käytössä ihan oikea fyllinki eli nepparilla toimiva hiusmakkara, jonka tyynen viileästi vetäisin puoliksi mitoittaakseni sen oikein tätä tarkoitusta varten. Myös hiusten väriset sukkahousut kieputettuna mytyksi kuminauhalla, hiusdonitsi taikka nenäliina kävisivät täytteeksi. Uskokaa pois, kokeiltu on.



Lisäksi tarvittiin epämääräinen kasa hiuspinneja. Näitä kuitenkin puuttuu kampauksesta aina muutama, joten kannattaa kaivella ennakkoon kaappien ja kulhojen pohjat.

Jätin jakauksen tavalliselle paikalleen. Ylipitkä sivuttaisotsikseni oli siellä missä tavallisestikin. Lisäksi jätin sivuille korvien päälle pienet tupsut hiuksia roikkumaan vapaasti. Loput hiukset harjasin taakse ja tupeerasin osio kerrallaan pöyheäksi. Suihkuttelin hiuslakkaa pitävyyden varmistamiseksi. Keräsin hiukset poninhännälle noin puoliväliin takaraivoa. Otin toiseen käteeni hiusmakkaran ja aloin pyöritellä poninhäntää leveänä nauhana pötkylän ympärille.




Tässä vaiheessa kasa oli aika sotkuinen ja hapsotti hiusmakkaran ympärillä minne sattuu. Höytyvät ja tupsut pistin piiloon pinnien avulla. Makkaran ympärille tökin pinneja sinne tänne ja kiinnitin rakennelman tiivisti takaraivolle. Hiuksia pystyi vielä päältä harjaamaan varovasti ja asettelemaan esiin pyrkiviä hiusläjiä makkaran taakse pinneillä.


Sivuille jättämäni hiustupsut kiharsin piipparilla ja kiinnitin sormikiharoille ohimon kohdille. Vasemmalle puolelle tuli yksi sormikihara ja oikealle kaksi.







Sivuttainen nuttura ei asettunut oikealta puolelta yhtä nätisti kuin vasemmalta, joten peitin sen kangasruusulla.





Sitten kiharsin piipparilla otsatukkaa, josta tein hieman sivulle taipuvan. Ja tadaa, menokampaukseni oli valmis. Innostuksissani en vain tajunnut ottaa kuvaa edestä. Harmittaa kyllä vietävästi. Laittamiseen meni itselläni noin 45 minuuttia, suurin osa ajasta meni hiuspinnien etsimiseen sekä taiteiluun kaksipuoleisen peilikaapien ovien kanssa. Joten sanoisin kyseessä olevan maksimissaan puolen tunnin kampauksen.



Seuraavalla kerralla ajattelin valoittaa paplarirullauksen taitoja.
Siihen asti kauniita unelmia.

Terveisin,

Mekkokuningas

Ensimmäisessä postauksessani väläytin yhtä Fred Perlberg - mekkoani. Tämä suunnittelija ansaitsee kuitenkin ihan oman merkinnän. Löydettyäni ebayn ja sitä kautta ulottuvuuden vintagevaatteiden ihmeelliseen maailmaan olin päästäni pyörällä. Tarjontaa oli niin paljon ja mekkoja joka lähtöön. Hiljalleen aloin kiinnittää erityistä huomiota tietyntyylisiin mekkoihin, joissa usein tuntui olevan korkea hinta ja sama suunnittelija. Lisäksi näitä mekkoja yhdisti tyttömäisyys ja hillitty koristeellisuus. Saatuani omistukseeni ensimmäisen Fred Pelrbergin ihastuin myös hänen mekkojensa hyvään kädenjälkeen. Häntä voisi verrata nykyajassa ehkä...öööh... no, vaikkapa Ril´s tuontantoon. Eli kyseessä olivat juhlaluomukset, jotka maksoivat sen ajan valuutassa paljon, mutta joita oli kuitenkin saatavilla melko helposti. Hyvin voin kuvitella, miten useammankin fiftarityttösen unelmien tanssiaisasuna on kangastellut juuri SE näyteikkunassa nähty Fred Perlberg. Lisää tietoa tästä suunnittelijasta löydät Vintage Fashion Guildin sivuilta sekä sekä kattavan katsauksen hänen luomuksiinsa täältä.


1960-luvulla herran kuoleman jälkeen hänen jalanjäljissään kulki toinen suunnittelija, jonka tuotteet kulkevat nimellä "Roger Milot for Fred Perlberg". Nämä vaatteet eivät mielestäni ole yhtä suloisia kuin aidot ja alkuperäiset. Tietysti myös aikakausi oli jo aivan toinen. Ero näkyy myös hinnassa: ebayssa aidot Fred Perlbergit maksavat reilusta sadasta dollarista jopa yli viiteensataan saakka, kun taas Rogereita saa alkaen viidestäkympistä. Muistakaa, että jos saatte käsiinne aidon Fredin, niin pitäkää siitä hyvää huolta. Näitä kaunottaria ei tule enää lisää.

Olen onnistunut saamaan muutamia aitoja Fred Perlberg -mekkoja käsiini. Seuraava mekko on kuitenkin pikkuisen ongelmallinen. Tässä ei nimittäin ole ollut merkkiä missään vaiheessa. Rohkenen kuitenkin väittää tätä hänen työkseen, sillä kaapissani on toinen, hyvin samankaltainen mekko, jossa Fred Perlbergin laput ovat kiinni.


Tämä vaaleanpunainen unelma oli ylläni hyvän ystäväni häissä joitakin vuosia sitten. Päällyskankaassa on pieniä rusetinmallisia pilkkuja. Sekä vyötärölinjassa sekä kaula-aukon ympärillä on kermanväristä pitsiä.





Sivusaumassa on metallinen vetoketju. Tämän perusteella sanoisin mekon olevan 1950-luvulta, mutta normaalia matalampi vyötärölinja pistää minut miettimään olisiko tämä kuitenkin seuraavalta vuosikymmeneltä. Toisaalta mekko on itselleni hieman iso, joten oikeasti kaavoitus on tehty minua pidemmälle ja muodokkaammalle, ja tuolloin pitsinen vyötärölinja sijaitsisi lähestuloon navan tienoilla. Voisiko kukaties joku lukijoista keksiä ratkaisumallin mekon alkuperään?


On tietysti mahdollista että olen väärässä tämän mekon taustasta, mutta kunnes toisin todistetaan, silittelen tätä mekkoa ja mietin yhtä suurta suunnittelijaa. Seuraavassa postauksessani aionkin esitellä lisää kyseisen herran hurmaavia luomuksia. Siihen asti kauniita unelmia.

Terveisin,