Vintagemurha

Hei

Pitkän syksyn jälkeen elämän asettauduttua jälleen aloilleen pääsen taas bloggaamaan.
Olen päässyt tekemään kuvauksia loistavan valokuvaajan, Taskisen Heikin kanssa. Tässä teille yhden kuvaussetin tulokset.







Lähtökohtana olivat 40-luvun film noir - tyylin elokuvat.

Seuraavana luvassa pin up -tyylisiä kuvia. Siihen asti kauniita unelmia.

Sinisiä unelmia

Hei kaikki jälleen

Olen ollut luvattoman laiska kadottuani keväällä arjen pyörteisiin. Kesän tultua on aika päivittää sivuja ja jatkaa uusin voimin.
Reilu kuukausi sitten oli ihana tilaisuus pukeutua viimeisen päälle ja laitoin ylle tämän sinisen unelman. Kuinka ollakaan, tekijä on jälleen kunnianarvoisa Fred P. Mekko on sinipilkullista vaaleansinistä silkkiä, ja siinä on hieman epätavallinen kaulus.



Korut olin ostanut settinä ebayn kautta. Ne ovat lemmikinmalliset muovikukkaset, keskellä tekotimantit. Oli harvinainen löytö saada koko setti kerralla ja pakettiin kuului kahdet vaihtoehtoiset korvakorut. Tässä malli näkyy kaulakorussa hyvin.



Ilta oli ihana, ja olo kuin prinsessalla. Uskon että upealla mekolla oli suuri vaikutus tähän.

Kesän mittaan tulen jatkamaan bloggaamista. Seuraavaan tapaamiseemme saakka kauniita unelmia.

Terveisin,

Hold on hair

Hei

Talvisen ravintolareissun ansiosta innostuin väkertämään hiuksistani muutakin kuin ainaisen hätäponnarin. Suunnitelmissani oli taiteilla ranskalaisen nutturan poikkiväännelmä ja koristella se kukkasella.

Alkutilanteeseen tarvittiin siis kohtuullinen määrä hiuksia. Itselläni pituus yltää noin olkapäälle, mutta lyhyempikin riittäisi. Pesusta sai olla jokunen päivä, niin hius pysyi paremmin kieritysvaiheessa kasassa. Lisäksi tarvittiin nutturantäytettä. Itselläni käytössä ihan oikea fyllinki eli nepparilla toimiva hiusmakkara, jonka tyynen viileästi vetäisin puoliksi mitoittaakseni sen oikein tätä tarkoitusta varten. Myös hiusten väriset sukkahousut kieputettuna mytyksi kuminauhalla, hiusdonitsi taikka nenäliina kävisivät täytteeksi. Uskokaa pois, kokeiltu on.



Lisäksi tarvittiin epämääräinen kasa hiuspinneja. Näitä kuitenkin puuttuu kampauksesta aina muutama, joten kannattaa kaivella ennakkoon kaappien ja kulhojen pohjat.

Jätin jakauksen tavalliselle paikalleen. Ylipitkä sivuttaisotsikseni oli siellä missä tavallisestikin. Lisäksi jätin sivuille korvien päälle pienet tupsut hiuksia roikkumaan vapaasti. Loput hiukset harjasin taakse ja tupeerasin osio kerrallaan pöyheäksi. Suihkuttelin hiuslakkaa pitävyyden varmistamiseksi. Keräsin hiukset poninhännälle noin puoliväliin takaraivoa. Otin toiseen käteeni hiusmakkaran ja aloin pyöritellä poninhäntää leveänä nauhana pötkylän ympärille.




Tässä vaiheessa kasa oli aika sotkuinen ja hapsotti hiusmakkaran ympärillä minne sattuu. Höytyvät ja tupsut pistin piiloon pinnien avulla. Makkaran ympärille tökin pinneja sinne tänne ja kiinnitin rakennelman tiivisti takaraivolle. Hiuksia pystyi vielä päältä harjaamaan varovasti ja asettelemaan esiin pyrkiviä hiusläjiä makkaran taakse pinneillä.


Sivuille jättämäni hiustupsut kiharsin piipparilla ja kiinnitin sormikiharoille ohimon kohdille. Vasemmalle puolelle tuli yksi sormikihara ja oikealle kaksi.







Sivuttainen nuttura ei asettunut oikealta puolelta yhtä nätisti kuin vasemmalta, joten peitin sen kangasruusulla.





Sitten kiharsin piipparilla otsatukkaa, josta tein hieman sivulle taipuvan. Ja tadaa, menokampaukseni oli valmis. Innostuksissani en vain tajunnut ottaa kuvaa edestä. Harmittaa kyllä vietävästi. Laittamiseen meni itselläni noin 45 minuuttia, suurin osa ajasta meni hiuspinnien etsimiseen sekä taiteiluun kaksipuoleisen peilikaapien ovien kanssa. Joten sanoisin kyseessä olevan maksimissaan puolen tunnin kampauksen.



Seuraavalla kerralla ajattelin valoittaa paplarirullauksen taitoja.
Siihen asti kauniita unelmia.

Terveisin,

Mekkokuningas

Ensimmäisessä postauksessani väläytin yhtä Fred Perlberg - mekkoani. Tämä suunnittelija ansaitsee kuitenkin ihan oman merkinnän. Löydettyäni ebayn ja sitä kautta ulottuvuuden vintagevaatteiden ihmeelliseen maailmaan olin päästäni pyörällä. Tarjontaa oli niin paljon ja mekkoja joka lähtöön. Hiljalleen aloin kiinnittää erityistä huomiota tietyntyylisiin mekkoihin, joissa usein tuntui olevan korkea hinta ja sama suunnittelija. Lisäksi näitä mekkoja yhdisti tyttömäisyys ja hillitty koristeellisuus. Saatuani omistukseeni ensimmäisen Fred Pelrbergin ihastuin myös hänen mekkojensa hyvään kädenjälkeen. Häntä voisi verrata nykyajassa ehkä...öööh... no, vaikkapa Ril´s tuontantoon. Eli kyseessä olivat juhlaluomukset, jotka maksoivat sen ajan valuutassa paljon, mutta joita oli kuitenkin saatavilla melko helposti. Hyvin voin kuvitella, miten useammankin fiftarityttösen unelmien tanssiaisasuna on kangastellut juuri SE näyteikkunassa nähty Fred Perlberg. Lisää tietoa tästä suunnittelijasta löydät Vintage Fashion Guildin sivuilta sekä sekä kattavan katsauksen hänen luomuksiinsa täältä.


1960-luvulla herran kuoleman jälkeen hänen jalanjäljissään kulki toinen suunnittelija, jonka tuotteet kulkevat nimellä "Roger Milot for Fred Perlberg". Nämä vaatteet eivät mielestäni ole yhtä suloisia kuin aidot ja alkuperäiset. Tietysti myös aikakausi oli jo aivan toinen. Ero näkyy myös hinnassa: ebayssa aidot Fred Perlbergit maksavat reilusta sadasta dollarista jopa yli viiteensataan saakka, kun taas Rogereita saa alkaen viidestäkympistä. Muistakaa, että jos saatte käsiinne aidon Fredin, niin pitäkää siitä hyvää huolta. Näitä kaunottaria ei tule enää lisää.

Olen onnistunut saamaan muutamia aitoja Fred Perlberg -mekkoja käsiini. Seuraava mekko on kuitenkin pikkuisen ongelmallinen. Tässä ei nimittäin ole ollut merkkiä missään vaiheessa. Rohkenen kuitenkin väittää tätä hänen työkseen, sillä kaapissani on toinen, hyvin samankaltainen mekko, jossa Fred Perlbergin laput ovat kiinni.


Tämä vaaleanpunainen unelma oli ylläni hyvän ystäväni häissä joitakin vuosia sitten. Päällyskankaassa on pieniä rusetinmallisia pilkkuja. Sekä vyötärölinjassa sekä kaula-aukon ympärillä on kermanväristä pitsiä.





Sivusaumassa on metallinen vetoketju. Tämän perusteella sanoisin mekon olevan 1950-luvulta, mutta normaalia matalampi vyötärölinja pistää minut miettimään olisiko tämä kuitenkin seuraavalta vuosikymmeneltä. Toisaalta mekko on itselleni hieman iso, joten oikeasti kaavoitus on tehty minua pidemmälle ja muodokkaammalle, ja tuolloin pitsinen vyötärölinja sijaitsisi lähestuloon navan tienoilla. Voisiko kukaties joku lukijoista keksiä ratkaisumallin mekon alkuperään?


On tietysti mahdollista että olen väärässä tämän mekon taustasta, mutta kunnes toisin todistetaan, silittelen tätä mekkoa ja mietin yhtä suurta suunnittelijaa. Seuraavassa postauksessani aionkin esitellä lisää kyseisen herran hurmaavia luomuksia. Siihen asti kauniita unelmia.

Terveisin,

Pitseilyä

Kävin kiertelemässä kirpputoreilla, mutta haaviini ei tarttunut tällä kertaa mitään. Innostuin hieman panostamaan ulkoiseen olemukseeni ihan näin arkisena sunnuntaina ja jonkin aikaa mietiskelin mihin vaatekokoenaisuuteen päätyisin. Kevään alkaessa kurkistaa varovasti lumikinosten takaa olen ihastunut nudesävyihin ja niinpä kaivoin kaappini kätköistä esiin erään hankintani.





Mekko ebaysta, nuden roosan sävyistä pitsiä. Arvelisin mekon olevan 60-luvulta mallista päätellen, mutta se toki voi olla myös myöhemmiltä ajoilta. Yläosa näytää ikäänkuin pitsiselle bolerolle. Hameessa on kietaisuosalta vaikuttava saumakohta, jossa on ihastuttava piparkakkureunus.Vyötäröllä on koristeena vaalean maitokahvin sävyinen samettirusetti.









Kuvaustilanteeseen laitoin jalkaani Vivienne Westwoodin Melissalle suunnittelemat Lady Dragon -kengät. Näitä hankkiessani pohdin, josko niiden käyttömukavuus asettuisi tuskaisan suuntaan varsinkin kesähelteillä, mutta epäilystäni huolimatta nämä ovat kengistäni mukavimpia käytössä. Tosin niiden herkullinen ulkonäkö saisi minut käyttämään niitä tuhansista rakoista huolimatta.




Ajettelin tällä kertaa kirjoittaa hieman asiaakin. Itseäni aluksi ihmetytti vanhojen vaatteisen myynti-ilmoituksissa olevat määreet. Tässä pari selvennystä niihin.

Mikä on vintagea?
Vaatteesta voi käyttää nimitystä vintage, jos se on vähintään 80-luvulta. Ysäri näyttää olevan jo tulossa muotiin ja jotkut puhuvat grungemekoista ja maihareistakin vintegena. jos olisimme tarkkoja niin vaatteen tulisi olla vähintään 30-vuotta vanhaa, ja tuolloin kasarikin mahtuisi nipin napin mukaan.

Entä mitä retro tarkoittaa?
Retro on uusi versio jostakin vanhasta. Usein mieleen tulee 70-luku kun puhutaan retrosta. 70-luvun vaatteet ja kuosit ovat olleen suositttuja pitkään ja vaikuttaa sille että retroa käytetään tarkoittaessa kaikkea vanhalta näyttävää tai muistuttavaa. Retro on siis kuitenkin uutta, eikä se ole vanhaa tai alkuperäistä.
On siis iso ero, ostatko 50-luvun retromekon vai aidon ja alkuperäisen vintagetuotteen.

Huijataanko vintagevaatteissa paljon?
Kyllä ja ei. Osa myyjistä kertoo huolellisesti vaatteen kunnon ja mainitsee kaikki mahdolliset pikkuviatkin. Ostajan on hyvä muistaa ettei vintagevaate ole uusi, vaan siinä on ajan merkkejä.
Osa myyjistä taas kiertelee kuvauksissaan. Hälytyskelloja kannattaa soittaa jos tuotekuvauksessa mainitaan jostakin viasta mutta siitä ei ole kuvaa. Vaadi aina kuva kaikesta, jos sitä ei ennestään ole. Tämä koskee erityisesti merkkituotteita. Jos olet ostamassa vanhaa Dioria tai mitä tahansa tunnetumman suunnittelijan tekemää, googlaa aina tuotelappu mielellään mahdollisimman monelta eri sivustolta ja vertaa sitä haluamasi tuotteen merkkilappuun. Väärennöksissä on käytetty erlaisia värejä, kiinnitystapa merkkilapussa on usein nuhjuinen ja se sijaitsee oudossa paikassa. Osa myyjistä myös irroittaa merkkilappuja myytäväksi kelvottomista tuotteista ja ompelee sen uudelleen kiinni toiseen vaatteeseen. Kiinnita siksi huomiota tapaan, jolla lappu on ommeltu kiinni.

Mistä tunnistaa aidon vintagevaatteen?
Onko sinulle merkitystä sillä, onko tuote aito vai ei? Jos löydät jotakin jota rakastat niin hankkkisitko sen huolimatta siitä, onko se uusi vai vanha? Jos haluat olla varma siitä, että ostat aitoa vanhaa ja et maksa lisähintaa väärennöksestä, mieti seuraavia asioita.

Onko tuotteessa vetoketju?
Yleisesti ottaen 40-luvun vaatteissa on kovin vähän vetoketjuja. 50-luvun alkupuolella vetoketjut ovat jo yleisiä, vuosikymmenen alkupuolella mm. juhlamekoissa vetoketju sijaitsee sivusaumassa ja siirtyy selkäsaumaan tultaessa puoliväliin vuosikymmentä. Aina 60-luvun alkupuolelle saakka vetoketju on metallinen, muoviset yleistyvät vasta 70- luvulla.

Mieti vaatteen linjoja ja muotoa.
50-luku on tunnettu Diorin suunnittelemasta ns. New Look -linjasta johon kuuluu selkeä vyötärölinja normaalilla vyötärönkorkeudella. Hameet ja mekot ovat muhkeita. Niissä on usein kellohelma, ja alle mahtuu tyllihame. Tosin samalla aikakaudella esiintyy mm. myös H-linja ja Y-linja, jotka ovat kapeampia tyyliltään. Takeissa on usein 2/3 hihat, jotta rannekorut pääsivät esiin. Takeissa on melko väljät leikkaukset, jotta muhkeat tyyliunelmat mahtuvat alle peittoon. Ajan tyylisuunnan ikoni on kiistatta Marilyn Monroe. Ajattele Marilynia valkoisessa mekossa helman noustessa kohti korkeuksia - tämä kohtaus on elokuvasta Kesäleski vuodelta 1955.
60-luvulla vyörärön linja nousee korkeammalle ja hameiden malli muuttuu kapeammaksi. Erittäin hyvä esimerkki 60-luvun pukeutujasta on Audrey Hepburn. Jos vaate näyttää hänen tyyliseltään, on se sangen todennäköisesti 60-luvulla tai sen jälkeen tehty.
70-luku on itselleni melko tuntematon, sillä ostan tältä aikakaudelta vain yksittäiskappaleita.
80-luvulla juhlamekoissa helma lyhenee edelleen. Värit ovat rohkeita ja kirkkaita. koristeita on runsaasti. Äärimmillään yhteen vaatteeseen on tungettu kaikki röyhelöistä paljettiin ja puhvihihoihin. Toisaalta näissä on sitä jotakin, vähän pelkistetympi malli, vaikka suurella rusetilla koristeltu lyhyempi mekko voi olla kiva löytö menoiltaan.
Jos mielit fiftaria muttet halua maksaa siitä paljoa, kannattaa harkita 80-luvun vaatteita. Löydät yllättävän samantyylisiä vaatteita.

Miksi vintagea?
Vaatteet kestävät. Ne on tehty laadukkaista, paksuista kankaista hyvällä käsityöllä ja viimeistellen. Kyklästyin siihen että ostan villakankaisen talvitakin ja huomaan sen jo parin vuoden käytön jälkeen oelvan lähes puhki, nypyillä ja muotonsa menettänyt. 50-luvun takki on taas kestänyt tänne saakka ja kestää edelleen.
Bonuksena pidän myös sitä että vanhoilla vaatteilla on helppoa pukautua persoonallisesti. Itselleni 50-luvun leikkaus vaatteissa sopii täydellisesti toisin kuin suurin osa nykyisista valmisvaatteista.

Onko muuta huomioitavaa jos lähden vanhoja vaatteita ostamaan?
Lue tämä ainakin: Vanhoissa vaatteissa saatat hankkia kotiisi kutsumattomia vieraita. Turkiskuoriaiset elävät sitkeästi vaatteiden saumoissa ja pimennoissa. Pakasta tai saunota siis kaikki hankintasi heti ne kotiin vietyäsi!
Muilta osin vintageshoppailu on antoisaa selailua vaatemaailman löytöaitassa. Mutta nyt ensi kertaan. Siihen asti kauniita unelmia.

terveisin,
Goldi
Vendetta

Rimakauhua

En ymmärtänyt mihin itseni laitoin päättäessäni aloittaa blogin. Helppo juttu, tuumin ja kirjasin itselleni sopivat tunnukset tutkittuani muutamia valmiita pohjia. Mietin millainen olisi lopputervehdykseni, harkitsin useita päiviä sitä oikeaa pin-up nimeä itselleni ja etsin sopivia asusteita kuvien ottamista varten. Ajattelin ottaa opiksi muilta bloggaajilta -ja PAM! Törmäsin kuiluun. Niin upeita sivuja, kuvia ja ammattimaista tekstiä. Minulla on kännykkäkamera, kaappi täynnä mekkoja ja aimo annos intoa. Useiden päivien ja blogien selauksien jälkeen näin riman nousevan yhä ylemmäs kohti pilviä.

Päätin peittää silmäni ja hypätä. Minun vain täytyi saada ensimmäinen merkintä tehtyä. Aloitin siis siitä mitä minulla ennestään jo oli eli vanhoista kuvista.

Pari vuotta sitten olin saanut kutsun hieman muodollisempaan juhlaan. Ongelmani ei ollut niinkään mitä laittaisin päälleni, vaan minkä laittaisin päälleni. Päädyin lopulta 50-luvulta peräisin olevaan Fred Perlbergin iltapukuun. Siinä on sinisen ja vaalean mintun sävyistä tylliä sinisen aluskankaan päällä. Taakse menee satiininen vyönauha, joka sidotaan nepparilla ristiin. Puvun hankin ebaysta, muistaakseni se maksoi noin 150 dollaria. Kurssi oli tuolloin hyvin edullinen, joten euroissa puku maksoi rapiat 70e.





Mekossa minua viehätti väri - olen suuri sinisen ystävä. Tylli muistutti minua keijuista ja aamun usvasta. Vyö oli hauskan tyttömäinen, ja oli pieni jippo muuten aika perinteistä 50-luvun tyyliä edustavassa puvussa.

Koruiksi valitsin kristalliset kukkaset sekä korviin ja kaulaan. Kiitos tästäkin ebaylle - koko sarja oli myytävänä alkuperäisessä pakkauksessa hintalappuineen, ja pilkkahinnalla. Hiusten suhteen oli pientä pulmaa ja tuntien kähertämisen ja tuskailun jälkeen päädyin vetäisemään ne hätäponnarille.

Ilta oli upea ja pukuni sai ansaitsemaansa kiitosta. Onneksi vastaavia tilaisuuksia tulee eteen aina välillä, joten pääsen esittelemään myös muita vaatekaappini aarteita ihan oikeassa käytössä.


Kauniita unelmia,

Goldi
Vendetta